Ville SchoultzKun kaksikko Nordling-Sjöstedt esiteltiin SIF:n miesten liigajoukkueen uusina valmentajina, kesti vielä muutaman kuukauden ennen kuin sopimus uuden fysiikkavalmentajan kanssa julkistettiin. Kuka oikeastaan on Ville Schoultz, joka kesäkuussa otti pestin vastaan Harri Kokon manttelinperijänä?

  • Olen teini-ikäisestä lähtien kutsunut itseäni länsi-uusimaalaiseksi ja nykyisin asun Inkoossa. Olen aina harrastanut urheilua, sekä yksilö- että joukkuelajeja, monipuolisesti soudusta amerikkalaiseen jalkapalloon.

Ensin mainitussa lajissa hänellä on maajoukkue-edustuksia yksikkösoudussa, amerikkalaista jalkapalloa hän on sekä pelannut että valmentanut. Nyt kun hänen aktiivinen urheilijauransa on takanapäin, hän haluaa mieleIlään jakaa urheilijana hankkimaansa osaamista, mutta myös opiskelujen kautta hankittua tietotaitoa. Taskussa on urheiluohjaajan paperit ammattikorkeakoulusta, erikoisalana testaus ja fyysinen harjoittelu.

  • Nyt panostan fysiikkavalmentajan uraan. Alussa tukeuduin tietysti paljon omiin kokemuksiini urheilijana, varsinkin uran alkuvaiheessa edistysaskeleet tulivat pitkälti erehdysten kautta oppimalla. Nyt haluan antaa jotain takaisin urheilulle ja mahdollisesti auttaa urheilijoita välttämään samoja virheitä joita minä tietämättömyydessäni olen aikanani tehnyt. Halusin silloin kovasti kehittyä urheilijana valmentamalla itseäni. Sitä kautta olen oppinut paljon sellaista jota nyt voin hyödyntää ja soveltaa nykyisessä tehtävässäni.

Ville on aina pyrkinyt tekemään yhteistyötä muiden valmentajien kanssa ja sitä kautta oppimaan lisää, eräs tunnetuimmista on ollut Seppo ”Nitti” Nuuttila.

  • Hänen kauttaan opin ymmärtämään mm. sen että asiat voidaan tehdä eri tavoin, mutta on tärkeää tehdä ne yksilölle sopivalla tavalla, tehdään niin sanotusti ”omaa juttua”. Hieman karrikoidusti voidaan sanoa että yksilöllä on esimerkiksi gepardin tai norsun fysiikka. Molempia voidaan tarvita joukkueessa, mutta yksilön valmentamisessa on lähtökohtaisesti pyrittävä kehittämään erityisesti olemassa olevia ominaisuuksia ja vahvuuksia. Gepardista ei koskaan tule norsua tai päinvastoin, harjoitusmäärästä- tai laadusta riippumatta.

Koska Ville on Teddy Nordlingin ystävä lapsuusvuosilta saakka, hän on myös tutustunut käsipalloon lajina jo varhaisessa iässä. Oma pelaajaura ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään, ystävyyssuhde Teddyyn on kuitenkin säilynyt. Tästä syystä myös valmennusyhteistyö on jatkuvasti kehittynyt vuosien saatossa.

  • On tärkeää että jaamme saman näkemyksen lajista; miten haluamme pelata, miten siihen päästään, millaisia pelaajia meillä on, mitä vahvuuksia ja mahdollisesti kehitettäviä ominaisuuksia heillä on, mistä lähdemme liikkeelle? Harjoitteluun voi ja pitää tuoda uusia ideoita, mutta samalla on hyvä kunnioittaa vanhoja ja toimivia keinoja.

Kysymyksiä on paljon, siksi avoin kommunikointi ja keskinäinen kunnioitus on uskomattoman tärkeää ja arvokasta.

  • Urheilijan valmentaminen edellyttää urheilufysiologian ymmärtämistä, eli miten keho toimii ja miten se parhaalla mahdollisella tavalla pystyy ottamaan vastaan harjoittelun. Käsipalloilu on fyysisesti erittäin vaativa laji, eikä sitä perusteetta kutsuta ”pallopelien kymmenotteluksi”. Laji vaatii nopeutta, kimmoisuutta ja räjähtävyyttä, mutta myös voimaa ja kestävyyttä. Jotta näitä ominaisuuksia voitaisiin kehittää, vaaditaan hyvä ja kestävä pohja, vahva perusta jolle rakentaa. Siksi harjoittelu on suunniteltava huolellisesti ja siinä edettävä tarpeeksi rauhallisesti. Itse panostan harjoitusohjelmien laadinnassa paljon kehon hallintaan eli dynamiikkaan, liikkuvuuteen ja stabiliteettiin. Kehon oma massa voi hyvin toimia vastapainona, pyrin harjoitteiden kautta myös valmistamaan kehoa odottamattomiin liikkeisiin ja rasituksiin joita ottelutilanne voi aiheuttaa.

Villen puhetta kuuntelee mielellään. Hän puhuu innostuneesti ja vakuuttavasti, tavalla johon vain asiansa hallitseva henkilö pystyy. Siksi ei olekaan yllätys että joukkueen pelaajat ovat ottaneet Villen ohjelmat, neuvot ja ohjeet todella hyvin vastaan.

  • Minulle parasta palautetta on nähdä pelaajien ahkera työnteko yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Fyysisesti kyse on loukkaantumisten välttämisestä, mutta myös rasituksen sietämisestä ja jaksamisesta läpi koko sarjakauden. Temponvaihtelu ja pelin yllätyksellisyys on tärkeää, mutta myös fyysisesti vaativaa. Jotta tätä pelitapaa pystyttäisiin toteuttamaan otteluissa, on fysiikkaa harjoiteltava ottelutempossa, mutta myös paljon sekä sen ala- että yläpuolella. Kaikki kehitys vaatii aikaa ja vain kärsivällinen työ tuo tuloksia, oikoteitä ei ole!

Myös pelillisesti tehtävää on paljon eikä kausi ole kovin pitkä aika joukkueen rakentamiseksi. Pelaajavaihdoksia tulee joka kauden jälkeen lähes kaikkiin joukkueisiin, mutta se on vain pystyttävä hyväksymään.

  • Urheilussa kaikki on mahdollista, uskon että pystymme tarjoamaan useimmille joukkueille kelpo vastuksen kevään aikana. Jos asiat tekee mahdollisimman hyvin, voi jopa ylittää itsensä. Mielestäni meillä on hyvät harjoitusolosuhteet ja –edellytykset. Organisaatio on ammattimainen ja tilat sekä välineet kaikin puolin tarkoituksenmukaiset. Meillä on kaikki tarvittava, nyt on vain jatkettava työntekoa!