Elokuun lopulla, loppukesän viimeisessä lämmössä, Ellen Voutilaista odotti hänen elämänsä tähän asti suurin seikkailu. Vaihto-oppilasvuosi toisella vuosiluokalla Nacka gymnasium lukiossa Tukholmassa oli ovella. Pääsyy vaihdolle on luonnollisesti käsipallo, jota Ellen pelaa Nacka HK:n damjuniorer-joukkueessa (A-tytöt) Ruotsin 1. divisioonassa, mutta kyllä vuoteen jonkin verran lukio-opintojakin mahtuu.

Ellen Voutilainen on Sjundeå IF:n kasvatteja ja on kuulunut maajoukkuekalustoon oman ikäluokan T00 lisäksi myös T98 joukkueessa. Taitojensa ja aurinkoisen persoonansa ansiosta Ellen on tuttu nimi Suomen pienessä käsipalloyhteisössä ja hän levittää ilomielin käsipallon ilosanomaa missä liikkuukin.

Arki luo viihtyvyyttä

Ellen ei Ruotsissa kaipaa eniten perinteisiä ”ruisleipää ja salmiakkia” vaan perhettään. Tämä on aika luonnollista, kun 17-vuotias muuttaa ulkomaille ja pois tutusta ja turvallisesta. Rutiinit ja tuttuus luovat turvallisuutta ja viime aikoina uuteen tutustuminen ja rutiinien luominen ovatkin olleet päällimmäisinä.

– Kokonaisuudessaan viihdyn todella hyvin. Kaikki muutokset ovat tietysti tuoneet mukanaan paljon uutta ja jännitysmomentteja mutta arki alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan ja sen myötä viihdyn myös paremmin, analysoi Ellen alkuvaiheitaan Tukholmassa.

Vaikka Ruotsi on lähellä, on se kuitenkin toinen maa ja erilaiset käytännöt. Jos ei myöskään ole erityisen ihastunut talouspuuhista, voi oman talouden pyörittäminen alivuokralaisena olla vähän tylsää. Mutta Tukholma ei ole kaukana ja tähän mennessä jo äiti Laila Andersson ja kaksoisveli Edvin ovat käyneet vierailulla ja monia muita on luvassa

Mitä tehdä?

– Etukäteisvalmisteluissa oli aika moinen homma ja ilman saamaamme apua olisimme kyllä olleet aika pulassa. Minun onnekseni seurassa on ennestään toinen suomalainen pelaaja, jolta olen saanut todella paljon apua, kuvaa Ellen valmistelujen ja oleskelun alkuvaihetta. Toinen suomalaispelaaja on

Kirkkonummelta lähtöisin oleva Emma Aarnio, joka muutti Tukholmaan ja Skuru IK:iin heti peruskoulun jälkeen. Emma valmistuu ylioppilaaksi ensi keväänä.

– Emma on auttanut paljon kaikissa käytännön asioissa seuran sisällä ja se että mukana toiminnassa on vanha tuttu edesauttaa kotiutumista kummasti.

Käytännössä prosessi alkoi, sillä että Ellen jutteli Emman kanssa paljon. Kun ajatus muutosta alkoi tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta, keskusteli Ellen maajoukkueluotsi Tommy Suoraniemen kanssa, joka siviilissä on käsipallovaikuttaja Ruotsissa. Suoraniemi suositteli muutamaa seuraa Ruotsissa ja se sysäsi projektia ajatuksissa taas vähän eteenpäin. Tukholmalaisseura Skuru IK, joka on Nacka HK:n emoseura, tuntui parhaalta vaihtoehdolta ei vain sijainnin vaan myös hienon junioritoimintansa ansiosta. Seuraava askel oli koeharjoitukset hiihtolomalla ja sitten katselmus Sjundeå Cupissa. Kesäkuussa Ellen kävi vielä Tukholmassa koeharjoituksissa, tällöin Skuru IK:n naistenjoukkueen kanssa.

– Seura näytti tämän jälkeen vihreää valoa ja loppu olikin sitten vain minusta kiinni, piti päättää lähteäkö vai jäädä, nauraa Ellen.

Käsipallo Ruotsissa vs. Suomessa

Ruotsi on tunnetusti kaukana edellä Suomea käsipallomaana. Tähänastisten kokemusten perusteella, Ellen kokee, että joukkueessa painopiste on pelaajien valmistelemisessa Elitserie-käsipalloon muutaman vuoden tähtäimellä. Ruotsissa on tärkeää, että pelaajilla on enintään yksi ottelu viikossa, jotta loppuaika voidaan harjoitella kovaa. Fysiikka- ja kuntoharjoittelu on myös suuremmassa roolissa Ruotsissa. Pelaajien monipuolisuuden ja pelikäsityksen kehittäminen on tärkeää, oikea valinta pitää osata tehdä oikeassa tilanteessa. Pelin tempo on paljon korkeampi ja virheisiin ei ole varaa, vastustaja rankaisee heti.

– Tällä tasolla on voittaminen luonnollisesti tärkeää, pelaamisen ilo ja peliajan jakamien tasan pelaajien kesken ei enää riitä. Saadaksesi peliaikaa, sinun on onnistuttava, meitä on monta, jotka kilpailemme peliajasta jokaisella pelipaikalla. Kilpailu kannustaa ehdottomasti ja motivoi harjoittelemaan.

Ellen harjoittelee joukkueen kanssa 3 kertaa viikossa ja kerran viikossa on omatoiminen lenkki + kuntosaliharjoitus. Siihen tulee vielä ottelut, joita suosituksen mukaan on enintään yksi viikossa. Otteluita saattaa olla useampia, jos pelaaja on mukana useammassa joukkueessa.

– Koska en käy käsipallolukiota, harjoittelen omatoimisesti 2-3 kertaa viikossa aamuisin ja se tarkoittaa useimmiten kuntosaliharjoitusta, Ellen kertoo.

Miten sitten koulu?

Ruotsalaisesta koulusta keskustellaan aika paljon juuri nyt. Ellenin mukaan on olemassa selkeitä eroja koulujärjestelmien välillä, mutta kun ajatusmaailmaan pääsee sisään eivät erotkaan tuota vaikeuksia.

En koskaan ole ollut kympin oppilas Suomessa, mutta en huonokaan, olen menestynyt vaihtelevasti. Opetuksessa on eroja, jotka tekivät alun hieman haastavaksi, mutta nyt kun olen päässyt arkeen sisään, olen alkanut saada oikein hyviä arvosanoja. Voi sanoa, että täällä on erilaista, mutta kun sen ymmärtää on täällä hieman helpompaa kuin Suomessa, vertailee Ellen.

Esimerkkinä Ellen kertoo, että voit samalla tietomäärällä saada arvosanaksi joko C:n tai A:n, riippuen siitä kuinka hyvin osaat perustella ja soveltaa tietojasi aiheesta. Ruotsissa painotetaan enemmän osaamisen soveltamista ja analyysiä, kuin mihin me Suomessa kouluja käyneet olemme tottuneet. Keskiössä on tietojen ja taitojen käytäntöön soveltaminen ja se ei ole ollenkaan hullumpaa.

Joukkoon mukaan pääseminen ei ole ollut Ellenille ongelma, eikä hänen ole tarvinnut tuntea itseään yksinäiseksi koskaan. Koulukavereita tulee lisää koko ajan.

– Valitsin koulun joka on lähimpänä asuntoani ja harjoitushallia, koska pidin sitä tärkeänä ehtiäkseni hoitaa kaiken nyt kun asun yksin. Se tarkoittaa sitä etten voinut valita käsipallolukiota kouluksi. Se on harmi, totta kai, koska käsipallolukiossa olisin saanut kolme käsipalloharjoitusta viikkoon lisää ja se olisi varmasti kehittänyt minua pelaajana vielä enemmän. Opetuksen taso oli myös yksi valintakriteereistäni ja siksi Nacka gymnasium oli hyvä valinta. On tärkeää miettiä mitkä asiat itselle ovat tärkeitä ja tehdä valinta sen mukaan. Olen saanut jälkikäteen tietoa muista vaihtoehdoista, mutta olen kuitenkin tyytyväinen valintoihini.

Erot lukioiden välillä ovat Ruotsissa paljon suurempia kuin Suomessa, joten kannattaa tutustua ruotsalaiseen järjestelmään huolella ja rauhassa. Ruotsissa lukiokoulutus on erikoistuneempi ja valitsemasi linja rajoittaa valintamahdollisuuksia jatko-opinnoissa. Ruotsissa on yksi selkeä etu Suomeen nähden, lukiokoulutus on täysin ilmaista. Opiskelijoiden ei siis tarvitse maksaa koulumateriaaleista, -matkoista, -ruuasta tai tietokoneesta, vaan kaikki kuuluu pakettiin Ruotsissa.

Ellen lähti vaihtoon yhden Suomen lukiovuoden jälkeen ja se teettää hieman enemmän töitä kuin jos lähtee heti peruskoulun jälkeen, etenkin jos haluaa että suomalaiset opintopisteet lasketaan hyväksi. Ruotsalaiset lukiot ottavat mielellään vastaan suomalaisia opiskelijoita, heillä on maine ahkerina ja etevinä, mutta vastaanottavilla lukioilla on taipumus pyöristää aiempia opintosuorituksia alaspäin, eli vaihtokurssi on hieman heikko. Avuliaiden kotimaisten opettajien ja heidän laatimien selvitysten avulla asiat etenivät jouhevasti ja siirtyminen toiselle vuosiluokalle onnistui.

Missä mennään nyt?

Tällä hetkellä Ellen on kotona Siuntiossa viettämässä syyslomaa harjoitellen viimekauden joukkuekavereiden kanssa pysyäkseen liikkeellä. Nacka HK:n sarjakausi on käynnistynyt ja joukkue on tällä hetkellä taulukon keskivaiheilla.

– Olemme pelanneet hieman epätasaisesti otteluissa, mutta olemme vihdoin päässeet kunnolla käyntiin ja nyt teemme kovasti työtä päästäksemme taulukossa ylöspäin, Ellen kertoo.

Omalta osaltaan Ellen kokee, että sopeutuminen uusiin valmentajiin ja uuteen pelityyliin on ollut aikaa ja energiaa vievää. Tasaisuus puuttuu vielä omasta pelistä, mutta kehitys kulkee koko ajan parempaan suuntaan

– Kaikki joukkueessa ovat todella avoimia ja ystävällisiä, joten joukkueeseen mukaan pääseminen ei ole ollut vaikeaa ja se on ollut suuri helpotus, Ellen toteaa tyytyväisenä.

Kenen pitäisi lähteä ja miksi?

Uusien kokemusten hankkiminen on kaikille hyvästä, mutta ne jotka Ellenin mukaan hyötyisivät selkeästi eniten ulkomaille lähdöstä ovat ne taidokkaat juniorit jotka eniten saavat seistä puolessa kentässä erikoisvartioinnissa tai kokevat etteivät saa mitään irti kotimaisesta sarjasta.

– Et kehity pelaajana, jos saat pelata 10 minuuttia ottelussa ja sitten seisoa odottelemassa keskiviivan tuntumassa lopun aikaa. Jos haluat ja jos Suomi haluaa mahdollisuuden kehittyä, on tärkeää, että yhä useampi pelaaja uskaltaa ottaa sen ensimmäisen askeleen ja lähteä kokeilemaan pelaamista ulkomaan kentillä. Ei ole koskaan väärin kokeilla, jos se ei sitten tunnu hyvältä voi aina palata kotiin, Ellen analysoi.

Kysymykseen suositteleeko hän muuttoa ulkomaille muille pelaajille Ellen vastaa sydämestä:

– Ehdottomasti, ainakin jos haluat kehittyä ja satsata käsipalloon enemmän! Tunsin itseni kovin epävarmaksi etukäteen ja alussa, mutta päätin vain uskaltaa ja lähdin. Näin jälkikäteen olen ollut todella tyytyväinen ratkaisuuni. Tärkeintä on olla hyvin valmistautunut ja että kaikki käytännön asiat ovat kunnossa, jotta tietää mihin on ryhtymässä. Minulle oli ainakin hirveän tärkeää, ettei minun tarvinnut miettiä käytännön asioita vaan sain keskittyä pelaamiseen ja opiskeluun. Myös perheen ja ystävien tuki on tärkeää, ellei jopa aivan ratkaisevaa.

Kaikkein hauskinta on, että minulla nyt on mahdollisuus satsata siihen mikä minua todella innostaa ja että kaikki täällä ovat niin uskomattoman mukavia ja avuliaita!

Sjundeå IF toivottaa Ellenille hyvää syksyn jatkoa ja lupaamme tarjota lisää kuulumisia Nackasta kauden aikana!